MaVen kommentit selvitykseen liittyen kuntien ja hyvinvointialueiden avustuksiin järjestöille ja säätiöille.

Oikeusministeriö julkaisi 12.11.2025 aluekehittämisen konsulttitoimiston MDI tekemän selvityksen Kuntien ja hyvinvointialueiden avustukset järjestöille ja säätiöille: Selvitys avustustoiminnasta ja siihen liittyvistä tietoprosesseista. 

Selvitykseen oli mahdollista ottaa kantaa osoitteessa: Kysely: Anna palautetta selvityksestä / osallistu keskusteluun – Otakantaa.fi

MaVen vastaukset Otakantaa-kyselyyn:

Kuinka arvioit selvityksen tuloksia ja niiden merkitystä?
On hyvä huomio, että avustustoiminta on monimuotoista ja erilaisia toimintatapoja on muodostunut. Näihin muodostuneisiin tapoihin ja toimintamalleihin on myös monesti olemassa alueelliset ja paikalliset syyt.

On tosiaan tärkeää varmistaa, ettei synny aukkoja, joissa kumpikaan taho (hyvinvointialue tai kunta) ei tunne järjestötoiminnan tukemista omalle vastuulleen. Hyvinvointialueiden avustuksissa tärkeää on huomioida, että avustuksella varmistetaan avustuksen kohdentuminen tasapuolisesti kaikkien alueen kuntien kansalaisiin, eikä vain esimerkiksi tietyn kunnan alueelle. Toki kuntakohtaiset erot on hyvä huomioida ja tunnistaa tiettyjen avustusten erityiset kunta- tai seutukohtaiset tarpeet.

Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunnassa kokoamme yhteen eri alueiden verkostojärjestöjen keräämät tilannekuvatiedot ja voimme yhtyä selvityksen huomioon siitä, että eri hyvinvointialueiden myöntämät avustussummat eroavat toisistaan huomattavasti asukasta kohden laskettuna. Toisaalta on huomioitava, että myös hyvinvointialueiden avustusten myöntäminen on monimuotoista, eikä myönnetyt avustusmäärät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Eri alueilla on käytössä hieman erilaisia avustusmuotoja. Myöskään eri alueiden epäsuoraa taloudellista tukea ei ole keskenään helppoa vertailla. Esimerkiksi tilojen tarjoamisessa yleishyödyllisten toimijoiden käyttöön on aluekohtaisia eroja.

Mitä mieltä olet selvityksen kehittämisehdotuksista?

Avustuskäytäntöjen yhdenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen

• Selvityksen pohjalta on ilmeistä, että kuntien ja hyvinvointialueiden avustusjärjestelmät vaihtelevat suuresti sekä hakuprosessien että tukikriteerien osalta. Juuri siksi on tärkeää, että järjestöille suunnatut avustushaut ja hakulomakkeet räätälöidään kyseisen alueen olosuhteisiin, tarpeisiin ja rakenteisiin sopiviksi. Kun hakuprosessit ovat selkeitä ja lomakkeet ottavat huomioon paikalliset painotukset ja järjestökentän moninaisuuden, pienet ja paikalliset toimijat (kuten maakunnassa toimivat yhdistykset) pystyvät paremmin hakemaan tukea. Samalla varmistetaan, että tukimuodot tukevat alueen erityispiirteitä, elinvoimaisuutta ja kansalaisyhteiskunnan monimuotoisuutta.
• Haasteeksi lomakkeiden yhdenmukaistamisessa nousee, että monesti avustukset on kytketty esimerkiksi kunnan, maakunnan tai hyvinvointialueen strategian tavoitteisiin, joita peilataan myös näiden lomakkeiden kautta.
• Avustuskäytäntöjen yhdenmukaistamisessa on otettava huomioon erilaiset yhdistykset ja järjestöt. Liian monimutkaisilla lomakkeilla tai esim. arviointivaatimuksilla saatetaan rajata yhdistysten mahdollisuuksia hakea avustuksia. Hyvinvointialueiden ja kuntien avustuksilla on huolehdittava myös pienempien alueellisten ja paikallisten yhdistysten elinvoimasta.
• Kaikenlainen selkeyden ja läpinäkyvyyden varmistaminen ja lisääminen avustusprosesseihin on kannatettavaa.

Strategisen yhteyden tiivistäminen

• Selvityksen mukaan kunnilla on hyvin erilaisia tapoja kytkeä järjestöavustuksia omiin strategioihinsa, ja tämä voi johtaa siihen, että vain osa kansalaisyhteiskunnan toiminnasta mahtuu strategisiin kehyksiin. Kansalaisyhteiskunnan elinvoima kuitenkin rakentuu monimuotoisesta, omaehtoisesta ja paikallisesti merkittävästä toiminnasta, jota ei aina voida rajata kunnan kulloisiin painopisteisiin. Siksi järjestöjen perustoiminnan rahoituksen tulee olla riittävää ja sen jakamisen rakenteiden sellaisia, että ne turvaavat myös strategioiden ulkopuolelle jäävän, mutta silti kuntalaisten hyvinvoinnille, osallisuudelle ja yhteisöllisyydelle keskeisen, järjestötoiminnan jatkuvuuden. Liian strategiasidonnainen avustusmalli voi vaarantaa tärkeiden toimintojen rahoituksen ja heikentää paikallista kansalaisyhteiskuntaa kokonaisuutena.
• On tärkeä huomio selvityksessä, että on huolehdittava myös mahdollisten strategioiden ulkopuolelle jäävän arvokkaan kansalaistoiminnan rahoituksesta, järjestöjen autonomia huomioiden.

Paikallisten ja pienten toimijoiden huomioon ottaminen

• Erityisen tärkeä huomio selvityksessä on huolen pitäminen siitä, etteivät pienet pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin toimivat järjestöt putoa julkisilla varoilla tuotetun avustustoiminnan ulkopuolelle ja tämän varmistamiseksi on hyvä selvittää mahdollisuuksia erilaisiin kevennettyihin hakumenettelyihin. Tärkeää on myös turvata alueilla toimivien alueellisten tuki-, neuvonta- ja verkosto-/yhteistyö järjestöjen toiminta ruohonjuuritason toimijoiden välittömän tuen ja keskinäisen yhteistyön varmistamiseksi. Kuntien ja usein myös hyvinvointialueiden avustukset ovat euromäärällisesti pieniä, mutta niiden merkitys alueelle on merkittävä.

Epäsuoran tuen dokumentoinnin kehittäminen

• Yhdenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi epäsuoria tuen muotoja olisi tarpeen kartoittaa ja dokumentoida. Tämä ei kuitenkaan saisi lisätä kohtuuttomasti hallinnollista taakkaa hyvinvointialueilla, kunnissa eikä missään nimessä pienillä paikallisilla yhdistystoimijoilla.
• Esimerkiksi hyvinvointialueiden ja kuntien välillä on erilaisia käytäntöjä esimerkiksi tilojen maksullisuuden suhteen silloin kun tilat eivät ole kunnan tai hyvinvointialueen omassa käytössä. Etenkin pienille paikallisille toimijoille alennukset tilavuokriin tai maksuton tilankäyttö on juuri tekijä, joka mahdollistaa kansalaisille toiminnan järjestämisen vapaaehtoisvoimin. Lisäksi kuntien välillä on eroja, miten kunnanvaltuustot hyödyntävät kiinteistöverolain mahdollisuutta (13 a§) määrätä tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetun yleishyödyllisen yhteisön omistaman rakennuksen ja sen maapohjan kiinteistöveroprosentin alemmalle tasolle tai nollaan prosenttiin. Verkostojärjestöt toteuttavat eri maakunnissa järjestökyselyjä, joissa on kartoitettu mm. tilojen käytön maksuja/maksuttomuutta.
• Olisi tärkeää tuoda esille myös mm. sellaiset käytännöt, jossa kunta avustaa yhdistyksiä avustussummalla, joka menee kunnalle takaisin esim. maksettuina vuokramaksuina. Esimerkiksi saattaa olla tilanne, että kaksi kuntaa maksaa järjestöavustuksia saman verran, mutta kunnassa A järjestölle maksettava tuki palautuu kunnalle maksettujen vuokrien muodossa. Kun puolestaan kunnassa B kunta tarjoaa järjestöavustuksen lisäksi järjestölle tilan maksutta tai todellisia kuluja vastaan järjestön käyttöön, jolloin kunnan järjestöavustus kohdentuukin vuokranmaksun sijaan järjestön perustehtävän mukaisen toiminnan järjestämiseen kuntalaisille.

Mitä muuta palautetta haluat antaa selvityksestä tai sen aihepiiristä?
Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta toteaa, että alueelliset ja paikalliset järjestötoimijat ovat merkittävä toimija alueilla kansalaisten hyvinvoinnin, terveyden sekä turvallisuuden ja varautumisen osalta. Vaikuttavuuden ja resurssiviisauden varmistamiseksi tarvitaan avointa keskustelua ja yhteistyötä kuntien, hyvinvointialueiden sekä järjestöjen välille. Lisäksi tarvitaan pitkäjänteistä yhteistyötä, alueellinen verkostojärjestö sekä toimivat ja pysyvät yhteistyönrakenteet eri toimijoiden välille.
Alue- ja paikallistasolle etenkin kansalaistoiminnan elävyys on kiinni pienistä tuista ja avustuksista. Esim. toimintaa on vaikea järjestää, jos ei ole tilaa. Yhteiskunnassamme pitäisi luottaa enemmän ihmisten omaehtoiseen toimintaan ja sen vaikutuksesta syntyvään hyvinvointiin. Yhdistys- ja järjestötoiminnan kytkeminen julkisten toimijoiden tavoitteiden edistämiksi on toisaalta hyväksi, mutta kuten selvityksessäkin tuotiin esille, uhka autonomialle.
Avustusten tulevaisuutta pohtiessa on tärkeää ottaa huomioon se, että yhteiskuntamme, ihmisten tarpeet ja järjestöjen toiminnot muuttuvat ajan mukaan. Tärkeää on luoda sellaisia avustusmekanismeja, jotka mahdollistaisivat myös avoimuuden uusia toimintamalleja ja toimintoja kohtaan.

Voit antaa palautetta myös kansalaisjärjestöstrategiasta seurantaa ja arviointia varten.
Kansalaisjärjestöstrategiassa on nostettu esille yhtenä asiana järjestöjen oman varainhankinnan lisääminen. On kuitenkin hyvä tunnistaa, että etenkin alue- ja paikallistasolla on paljon toimijoita, joilla ei ole mahdollisuutta ja resursseja perustehtävän ohella elinkeinotoimintaa harjoittaa. Lahjoitusvaroja on myös haasteellista alue- ja paikallistason toimijoiden kerätä, koska ei ole resurssia ammattimaiseen varainhankintaan ja perustehtävä saattaa olla sellainen, joka esimerkiksi kansanterveyden kannalta on merkittävä, mutta ei vetoa lahjoittajiin.
Kansalaisjärjestöstrategiassa esiin nostettuun EU-rahoituksen lisäämiseen, tarvitaan alueellisia neuvonta- ja tuki palveluita sekä esimerkiksi verkostojärjestöjä saattamaan alueen toimijoita yhteen yhteishankkeiden mahdollistamiseksi maakunta- ja maarajat ylittäen.